Mitä on toimintaterapia?

Toimintaterapiasta hyötyvät ihmiset, joiden toimintakyvynrajoitteet haittaavat päivittäistä elämää. Toimintaterapia on yhteistyötä asiakkaan ja hänen lähiympäristönsä kanssa. Tavoitteena on mahdollistaa asiakkaalle hyvä ja toimiva arki, kohottaen elämän laatua. Jokaisen asiakkaan toimintaterapiaprosessi on aina ainutlaatuinen ja yksilöllinen.

Toimintaterapiasta hyötyvillä henkilöillä voi olla esimerkiksi neuropsykiatrinen erityisvaikeus, kehitysvamma, CP-vamma, kehitysviive, onnettomuuden tai aivotapahtuman jälkeinen tila tai muu asia elämässä, joka aiheuttaa haittaavaa toimintakyvyn rajoittumista. Toimintaterapeutit ovat laillistettuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä.

Lapsen ja nuoren toimintaterapia

Lapsen ja nuoren toimintaterapian pääosassa on toiminnan ilo osallistumisen mahdollistaminen. Leikki on lapsen toimintaterapiassa tärkeä toiminnan muoto. Onnistuneen toimintaterapiaprosessin syntymisen takaa tiivis kumppanuus toimintaterapeutin ja lapsen huoltajien sekä muiden lähiympäristön ihmisten kanssa. Toimintaterapialla tuetaan lasta hankkimaan taitoja ja osallistumaan hänelle tärkeisiin ja mielekkäisiin toimintoihin sekä mahdollistamalla hänen elämässään kasvua ja kehitystä edistävä toiminta.

Terapialle asetetaan tavoitteet yhdessä lapsen läheisten ihmisten kanssa ja niihin pyritään yhteistyössä. Tavoitteena voi olla tarkkaavaisuuden ylläpidon edistymien tai hieno- ja karkeamotoriikan taitojen lisääntyminen, niin että lapsi pukeutuu itsenäisesti tai osallistuu leikkiin toisten kanssa. Koululaisen kohdalla tavoitteena voi olla itsenäinen tehtävistä huolehtiminen. Nuoren tavoitteena voi olla sopivan harrastuksen löytymien. Lapsen tai nuoren toimintaterapiassa käytetään paljon hänen kehitystason mukaista leikkiä, erilaisia ilmaisumuotoja, pelejä, valokuvausta tms.

kuntoutus
lasten toimintaterapia

Sensorisen integraation terapia

Sensorisen integraation teoria ja terapia on laajasti ja kansainvälisesti tutkittu lasten toimintaterapian menetelmä.

Lapsen sensorisen integraation terapia Ayresin teorian mukaan (ASI-terapia) on aina lääkinnällistä kuntoutusta, useimmiten toimintaterapiaa, joskus myös fysioterapiaa. Terapeutilla tulee olla erikoistumiskoulutus sensorisen integraation teoriaan ja terapiaan.

Alkuarvioinnin ja arjen haasteissa ilmenevien ongelmien perusteella terapeutti ja lapsen vanhemmat asettavat yhdessä terapialle tavoitteet. Terapian toteutuessa ASI-viitekehyksen pohjalta lapsen toiminta nähdään hänen keinonaan kommunikoida ympäristönsä kanssa ja vastata niihin kehityksellisiin sensorisiin tarpeisiin, joita hänellä on. ASI-terapian tavoitteena ei ole opettaa lapselle yksittäisiä taitoja, vaan luoda perustaa, jolle lapsi rakentaa oppimistaan.

Keskeistä terapiassa on se, että terapeutti ohjaa toimintaa, tilaa ja tilannetta niin, että lapsen motivaatio on mahdollisimman vahva ja lapsi kokee itse suunnittelevansa ja toteuttavansa toiminnan eli leikin. Keskeistä on lapsen oma aktiivinen osallistuminen toimintaan. Lapsen itseohjautuvuutta hyödynnetään terapiassa aina, kun se on tavoitteiden suuntaista. Ulkopuolisen silmin terapia saattaa näyttää sujuvalta hauskalta leikiltä, johon lapsi osallistuu innolla, mutta todellisuudessa terapeutti ohjaa tilannetta hyvin intensiivisesti, analysoiden lapsen toimintaa ja ollen koko ajan valmiina tukemaan lapsen kehitystä eteenpäin.

SI-terapia toteutetaan runsaasti aistikokemuksia sisältävässä ja toimintamahdollisuuksia tarjoavassa terapiaympäristössä. Terapiatila houkuttelee lasta aktiiviseen toimintaan vaatien häneltä kuin huomaamatta runsasta kehon aistien käyttöä. Terapiassa käytetään monipuolisesti sensorisen integraation terapian välineistöä (erilaisia koko kehon käyttöön eri tavoin houkuttelevia isokokoisia terapiavälineitä, kuten keinuja, liukuja, suuria renkaita ja kookkaita tyynyjä/palikoita). Terapeutti muokkaa terapiaympäristöä koko ajan niin, että vahvistamista vaativat kehityksen alueet tulevat käyttöön. Toiminnan haasteellisuus porrastetaan vastaamaan lapsen kykyjä ja terapian tavoitteita niin, että lapsi joutuu yrittämään ja ponnistelemaan, mutta siten että hän onnistuu.

Aikuisen toimintaterapia

Aikuisen toimintaterapiassa pääosassa on ilo, onnistuminen ja osallistuminen. Onnistuneeseen toimintaterapiaprosessiin asetetaan tavoitteet tiiviissä yhteistyössä asiakkaan kanssa ja mukana ovat tarvittaessa hänen lähiympäristön ihmiset. Tavoitteet saavutetaan erilaisia menetelmiä käyttäen. Menetelmänä voi olla leipominen, kävelylenkki, kaupassa käynti, kukkien sidonta, pukeutuminen tai osallistumien toimintaan toisten kanssa.  Toiminnalla täytyy olla asiakkaalle merkitystä ja sen tulee olla hänelle tärkeää.

Toimintaterapiassa toiminnan valinta lähtee asiakkaan tarpeista. Tärkeintä on miten toimintaa käytetään. Toisinaan toiminta on haasteellista ja terapiaprosessin aikana voi tulla eteen vaikeita tunteita ja tilanteita, jotka selvitetään prosessin aikana. Toimintaterapia voi tapahtua asiakkaan kotona, toimintaterapeutin vastaanotolla, päiväkodissa tai koulussa. Tarpeen vaatiessa toimintaterapiaa voidaan toteuttaa harrastuksissa, työpaikalla tai muussa asiakkaan elinympäristössä.

Toimintaterapiaan ohjautuminen

Yleensä lähettävä taho (Hyvinvointialue, Kela, vakuutusyhtiö tai muu) määrittelee toimintaterapian keston ja määrän asiakkaalle tehdyn toimintaterapeutin tai lääkärin tekemän arvion mukaisesti. Usein toimintaterapian kokonaistavoitteet määritellään yhdessä asiakkaan ja hänen lähi-ihmisten kanssa lähettävä taho ja terapia jaksoa hoitavan toimintaterapeutin kanssa yhdessä laaditaan kokonaistavoitteista konkreettiset arjen lähitavoitteet.  Lähettävä taho tavallisesti myös seuraa terapian edistymistä ja määrittelee mahdollisen jatkon tarpeen.

Toimintaterapiaan ohjaudutaan perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon tai muun julkisen terveydenhuollon kautta. Toimintaterapiaa on mahdollista saada myös hankkimalla ja kustantamalla palvelu itse.

Toimitaax